Helmenkuu

Helmen kuuna kirkkaus, valon hehku kimmeltää jo voimakkaammin. Helmen hehku syntyy syvissä vesissä. Se syntyy luonnon pyhässä vedessä, sen järvien, jokien ja lähteiden puhtaudessa. Kirkkauden pohjalla, simpukan sisäisyydessä, se luo pyöreän muotonsa niin kuin luoja äidillään.Tuo sama helmen hohde asettuu sisäisyyteemme, kun yhdistymme tunnekenttäämme ja sukellamme aisteihimme. Avaamme uutta synnyttävän feminiinisen valoyhteyden luontoomme. Hoivaavaan, hellivään, pehmeään ja kärsivälliseen rakkauteen.

Helmikuun energia tuntuu odottavalta, kun elämään olisi tulossa uusi sivu, uusi aukeama ja siksi kaikki turha riisuutuu pois. Elämä muuttaa muotoaan, vanha tuntuu häviävän. Aika kalenteriin tulee tilaa ja väljyyttä. Ilmentyy uusia kysymyksiä, kun kaikki vanha kyseenalaistetaan. Elämän eri aikakerrokset hioutuvat esille. Se on, kun helmen kerroksellisuus, joka kypsyy vuosia. Tallettaa aikaenergiaa itseensä ja nyt vapauttaa tietoisuutta syvältä pintaan ja se herättää kysymyksiä.

Helmikuu energia opettaa kysymään ja siksi on myös opittava puhumaan, kertomaan ja kuuntelemaan. On aika asettautua kysymään ja hetkeksi pysähtyä kuuntelemaan. Elävä luonto, joka on saanut liikkeen aikaiseksi, pysähtyy hetkelliseksi muuttaakseen ja tarkistaakseen suuntaansa. Malta ja salli itsesi olla tässä hetken pysähdyksessä, jota helmikuun energia nyt kauniisti ohjaa ja opettaa. Talvi ei vielä ole antanut periksi eikä kevät ole vielä noussut voimaansa, vaan olemme kuin välitilassa. Kuin olemista simpukankuoressa, jossa hioudumme, kasvamme, kypsymme ja muodostumme.

Salli omien aistien ohjata, minne olet kääntymässä, kurottautumassa ja astumassa. Jos nyt tehdään nopeita äkkipikaisia liikkeitä huomaamme, että jotain merkityksellistä jäi taakse ja kenties kadotimme sisäisen yhteyden, joka on välttämätöntä tässä uudessa ajassa. Malta ja uskalla siis pysähtyä, harkita, keskustella ja kysyä. On kysymysten ja keskustelun aika, pohdinnan aika. Jos et salli itsesi kysyä tai kertoa, omille jaloille nouseminen vaikeutuu ja jäämme konttaamaan.  Nyt on aika kysyä kuin kaksivuotias miksi, miksi? Samalla opimme konttaamisen ja jaloille nousemisen taidon. Tällöin myös aivojen alueella tapahtuu kasvua ja uusia hermoratoja syntyy, kun aivojen toiminnat muuntuvat.  Oppimisemme tarvitsee pysähtymisen ajan ja paikan missä kysyä ja kertoa.

Tällä uuden tiedon ymmärryksellä voimme vakaammin ja luottavaisemmin astua uudelle tielle, jossa energia on vapaata. Vapautunut energia huuhtoo hämmennyksen tieltämme niin, että aistimme kirkkaammin mitä tulevalta haluamme ja miten luomme sen.

Lämmöllä Mira